Onko taas tullut poliittisten laulujen aika?
Jarkko Martikainen ja Timo Rautiainen
sinfoniaorkesterin solisteina
Mitä on tapahtunut, kun taiteesta on tullut taas julistavaa? Muistan hyvin, kuinka 80-90 -luvuilla kummeksuimme poliittisesti värittynyttä teatteria, poliittista laululiikettä ja kaikenlaista paasaamista. Halusimme olla mukana tekemässä “puhdasta taidetta”.
Ajat ovat muuttuneet. Viime perjantaina kävin katsomassa Kansallisteatterin Homo!-näytelmän, jossa asia jyrää paikoitellen teatteri-ilmaisun. Ensi torstaina aion Ryhmäteatterin “Jatkuvaa kasvua“-näytelmän ensi-iltaan. Ja Vantaan viihdeorkesterissa soivat kantaaottavat laulut keskiviikkona 2. marraskuuta.
”Kauneus on katsojan silmässä, poliittisuus kuulijan korvassa”, kommentoi Jarkko Martikainen pian kuultavan Rajapinnalla-konsertin ohjelmistoa. Martikainen ottaa lauluissaan reilusti kantaa yhteiskunnallisiin asioihin ja pitää sitä oleellisena osana taiteilijuuttaan. Silti hän sanoo olevansa ensisijaisesti muusikko.
”Mutta en osaa pysyttäytyä pelkästään esimerkiksi rakkauden tematiikassa. Aiheilla on tapana laajentua yksityisestä yleiseen. Myös ikävät asiat kuuluvat elämään. Jos laulut eivät kommentoi koko elämää, niin ne ovat helposti elämästä vieraantuneita.”
Juuri nyt Martikainen näkee tärkeänä aiheena lisääntyvän köyhyyden.
”Taas luodaan enemmän tai vähemmän tietoisesti lisää köyhyyttä. Köyhyyttä lisääviä päätöksiä on tehty kaukana, esimerkiksi Yhdysvalloissa, ja sinne saakka on vaikea räkiä.”
Lähempänä tapahtuviin asioihin voidaan vaikuttaa, uskoo Martikainen. Hänen mukaansa meillä Suomessa olisi nyt tärkeää vaikuttaa ihmisten näkemyksiin siitä, millainen Suomi on.
”Jos ihmiset olisivat rehellisiä itselleen, he eivät unohtaisi, että meillä on 5 miljoonaa erilaista Suomea.” Hän kaipaa maahamme lisää yhteisöllisyyttä ja yhdistymisen henkeä sen sijasta, että vähemmistöjä ja maahanmuuttajia karsinoitaisiin ja syrjittäisiin. Pitäisi pystyä rauhalliseen rinnakkaiseloon.
”Taktiikka voisi olla halata kuoliaaksi ne, jotka räkivät naamalle.”
Jarkko Martikainen on ilmiselvästi enemmän kuin pelkkä muusikko. Sanottavaa riittää, ja sen voisi hänen mukaansa tiivistää Jeesuksen sanoihin ” tee toisille niin kuin haluat itsellesi tehtävän”.
Rajapinnalla-konsertissa 2. marraskuuta yhdistyvät Martikaisen ja Timo Rautiaisen rocklyriikka ja sinfoniaorkesterisaundi. Mitä siitä syntyy?
”Meidän biisit ja sinfoniaorkesteri sopivat hyvin yhteen. Kun suuret sovitukset törmäävät laulujen kanssa, syntyy viehättävä ristiriita, jota ei saa aikaan pelkällä kitaransoitolla.”
Jarkko Martikainen tuli suuren yleisön tietoisuuteen YUP-yhtyeen laulavana kitaristina ja kappaleiden tekijänä. Yhtye aloitti toimintansa vuonna 1988, ja siltä on ilmestynyt 11 albumia. Musisoinnin ohessa Martikainen on julkaissut kaksi kirjaa. Vuonna 2004 hän aloitti soolouransa ja on keikkaillut ahkerasti ympäri Suomea.
Timo Rautiainen nousi julkisuuteen Trio Niskalaukaus -yhtyeen solistina. Vuonna 2006, Niskalaukauksen hajottua, hän aloitti soolouran ja on julkaissut nimellään neljä pitkäsoittoa. Rautiainen on siviiliammatiltaan erityisopettaja.
Kapellimestari Atso Almila on pitkän uransa aikana toiminut mm. Suomen kansallisteatterin, Tampere filharmonian ja Joensuun kaupunginorkesterin kapellimestarina. Almila on myös kunnostautunut säveltäjänä, ja hänen merkittävimpiä teoksiaan ovat mm. oopperat Kolmekymmentä hopearahaa sekä Ameriikka. Kuluvana vuonna hänet nimitettiin Joensuun kaupunginorkesterin taiteelliseksi johtajaksi.
RAJAPINNALLA-konsertti
keskiviikkona 2.11.2011 klo 19 Konserttitalo Martinus, Vantaa
Liput 28/20/15 e www.lippu.fi, R-kioskit tapahtumanro 25170
Lisätiedot www.vantaapops.fi
